1Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? 2Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan: 3Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä.

4Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä. 5Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan: 6Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni. 7Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. 8Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. 9Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."

10Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari. 11Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella. 12Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.