2Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.

3Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman?

4Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?

5Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.

6Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,

7Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.

8Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette?

9Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe?

10Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?

11Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.

12Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,

13Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.

14Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.

15Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat.

16Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?

17Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.

18Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.

19Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.

20Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.

21He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,

22Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,

23Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.