1Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:

2Kuinka kauvan sinä tahdot näitä puhua? ja sinun suus puheet ovat niinkuin väkevä tuuli?

3Väärinkö Jumala tuomitsee, eli rikkooko Kaikkivaltias oikeuden?

4Jos poikas ovat syntiä tehneet hänen edessänsä, niin hän on hyljännyt heitä heidän pahain tekoinsa tähden.

5Mutta jos sinä aikanansa etsit Jumalaa, ja rukoilet Kaikkivaltiasta hartaasti,

6Ja jos sinä olet puhdas ja hyvä, niin hän herättää sinun, ja taas tekee rauhalliseksi hurskautes majan.

7Ja kussa sinulla oli ennen vähä, pitää tästedes sinulle sangen paljon lisääntymän.

8Sillä kysy nyt entisiltä sukukunnilta, ja rupee kysymään heidän isiltänsä.

9Sillä me olemme niinkuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä: meidän elämämme on niinkuin varjo maan päällä.

10Heidän pitää opettaman sinua, ja sanoman sinulle, ja tuoman puheensa edes sydämestänsä.

11Kasvaako kaisla, ellei seiso loassa? eli kasvaako ruoho ilman vettä?

12Koska se vielä kukoistaa ennenkuin se niitetään, kuivettuu se ennenkuin heinä korjataan.

13Niin käy kaikkein niiden, jotka Jumalan unhottavat, ja ulkokullattuin toivo katoo.

14Sillä hänen toivonsa tulee tyhjäksi, ja hänen uskalluksensa niinkuin hämähäkin verkko.

15Hän luottaa huoneensa päälle, ja ei se pidä seisoman; hän turvaa siihen, ja ei se pidä pysyväinen oleman.

16Se viheriöitsee kyllä ennen auringon nousemaa, ja sen heikot oksat kasvavat hänen yrttitarhassansa.

17Hänen juurensa seisoo paksuna lähteen tykönä, ja huoneet kivien päällä.

18Mutta koska hän nielee sen paikastansa, kieltää hän sen, niinkuin ei olis nähnytkään sitä.

19Katso, tämä on hänen menonsa riemu; ja toiset taas kasvavat tuhasta.

20Sentähden katso, ei Jumala hyviä hylkää, eikä vahvista pahain kättä,

21Siihen asti että sinun suus naurulla täytetään ja huules riemulla.

22Mutta ne jotka sinua vihaavat, pitää häpiään tuleman; ja jumalattomain asuinsia ei pidä pysyväinen oleman.