1Eripurainen etsii mitä hänelle kelpaa, ja sekoittaa itsensä kaikkiin asioihin.

2Tyhmällä ei ole himo ymmärrykseen, vaan niitä ilmoittamaan, mitkä ovat hänen sydämessänsä.

3Jumalattoman tullessa tulee ylönkatse, pilkka ja häpiä.

4Sanat ihmisen suussa ovat niinkuin syvät vedet, ja viisauden lähde on täynnä virtaa.

5Ei ole hyvä katsoa jumalattomain muotoa, ja sortaa vanhurskasta tuomiossa.

6Tyhmän huulet saattavat toran, ja hänen suunsa noudattaa haavoja.

7Tyhmän suu häpäisee itsensä, ja hänen huulensa ovat paula omalle omalle sielulle.

8Panetteian sanat ovat haavat, ja käyvät läpi sydämen.

9Joka laiska on työssänsä, hän on sen veli, joka vahinkoa tekee.

10Herran nimi on vahva linna: vanhurskas juoksee sinne, ja tulee varjelluksi.

11Rikkaan tavara on hänelle vahva kaupunki, ja niinkuin korkea muuri hänen mielestänsä.

12Kuin joku lankee, niin hänen sydämensä ensisti tulee ylpiäksi, ja ennenkuin joku kunniaan tulee, pitää hänen nöyrän oleman..

13Joka vastaa ennekuin hän kuulee, se on hänelle hulluudeksi ja häpiäksi.

14Ihmisen henki pitää ylös hänen heikkoutensa; vaan murheellista henkeä kuka voi kärsiä?

15Ymmärtäväinen sydän saa viisauden, ja viisasten korva etsii taitoa.

16Ihmisen lahja tekee hänelle avaran sian, ja saattaa suurten herrain eteen.

17Jokaisella on ensisti omassa asiassansa oikeus; vaan kuin hänen lähimmäisensä tulee, niin se löydetäään.

18Arpa asettaa riidan, ja eroitaa voimallisten vaiheella.

19Vihoitettu veli pitää puoltansa lujemmin kuin vahva kaupunki; ja riita pitää kovemmin puolensa kuin telki linnan edessä.

20Sen jälkeen kullekin maksetaan, kuin hänen suunsa on puhunut; ja hän ravitaan huultensa hedelmästä.

21Kuolema ja elämä on kielen voimassa: joka häntä rakastaa, se saa syösä hänen hedelmästänsä.

22Joka aviovaimon osaa, hän löytäää hyvän kappaleen, ja saa mielisuosionsa Herralta.

23Köyhä mies puhuu nöyrästi, vaan rikas vastaa ylpiästi.

24Ihminen, jolla on ystävä, pitää oleman ystävällinen; sillä ystävä pitää lujemmin hänen kanssansa kuin veli.