1Viisaus rakensi huoneensa, ja vuoli siihen seitsemän patsasta,

2Ja teurasti teuraansa, sekoitti viinansa ja valmisti pöytänsä,

3Ja lähetti piikansa, korkeista kaupungin saleista kutsumaan:

4Joka tyhmä on, hän tulkaan tänne; ja hulluille sanoi hän:

5Tulkaat ja syökäät minun leivästäni, ja juokaat viinaa, jonka minä sekoitin.

6Hyljätkää hullu meno, niin te saatte elää, ja käykää ymmärryksen tiellä.

7Joka pilkkaajaa kurittaa, hän saa häpiän, ja joka jumalatointa nuhtelee, hän häväistään.

8Älä rankaise pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi: nuhtele viisasta, ja hän rakastaa sinua.

9Anna viisaalle, niin hän viisaammaksi tulee: opeta vanhurskasta, niin hän opissaan etenee.

10Viisauden alku on Herran pelko, ja pyhäin tieto on ymmärrys.

11Sillä minun kauttani sinun päiväs enennetään, ja ikäs vuodet lisätään.

12Jos sinä olet viisas, niin sinä itselles viisas olet; mutta jos sinä olet pilkkaaja, niin sinä itse sen kannat.

13Hullu, huikentelevainen vaimo, mieletöin ei tiedä mitään,

14Istuu huoneensa ovella, korkialla istuimella, ylimmäisessä siassa kaupungissa,

15Että hän houkuttelis kaikkia, jotka siitä käyvät ohitse, ja tietänsä vaeltavat:

16Se joka tyhmä on, hän tulkoon tänne; ja hullulle sanoo hän:

17Varastettu vesi on makia, ja salattu leipä suloinen;

18Vaan ei hän tiedä, että siellä kuolleet ovat: hänen vieraansa ovat helvetin syvyydessä.