1Davidin Psalmi. Kiitetty olkoon Herra, minun turvani, joka käteni opettaa sotimaan, ja sormeni tappelemaan,

2Minun laupiuteni ja minun linnani, minun varjelukseni ja minun vapahtajani, minun kilpeni, johon minä uskallan, joka minun kansani minun alleni vaatii.

3Herra, mikä on ihminen, ettäs häntä korjaat? eli ihmisen poika, ettäs hänestä otat vaarin?

4On sittekin ihminen tyhjän verta: hänen aikansa katoo niinkuin varjo.

5Herra, kallista sinun taivaas, ja astu alas: rupee vuoriin, että he suitsisivat.

6Anna leimaukset iskeä, ja hajoita heitä: ammu nuolias ja kauhistuta heitä.

7Lähetä kätes ylhäältä, ja kirvota minua, ja pelasta minua suurista vesistä ja muukalaisten lasten käsistä,

8Joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi.

9Jumala, minä veisaan sinulle uuden virren: minä soitan sinulle kymmenkielisellä psaltarilla,

10Sinä joka kuninkaille voiton annat, ja palvelias Davidin vapahdat murhamiekasta.

11Päästä myös minua ja pelasta minua muukalaisten kädestä, joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi,

12Että meidän pojat kasvaisivat nuoruudessansa niinkuin vesat, ja meidän tyttäret, niinkuin templin kaunistetut seinät.

13Meidän aittamme olkoon täynnä, jotka runsaat elatukset antaisivat toinen toisensa perästä, että meidän lampaamme poikisivat tuhannen, ja sata tuhatta, kylissämme;

14Että härkämme olisivat vahvat työhön; ettei yhtään vahinkoa, eikä valitusta eli kannetta olisi kaduillamme.

15Autuas on se kansa, jolle niin käy; vaan autuas on se kansa, jonka Jumalana Herra on.