1Davidin Psalmi, koska hän muotonsa muutti Abimelekin edessä, joka hänen ajoi pois tyköänsä ja hän meni pois. (H34:2) Minä kiitän Herraa aina: hänen kiitoksensa on alati minun suussani.

2Minun sieluni kerskaa Herrassa, että raadolliset sen kuulevat ja iloitsevat.

3Ylistäkäät Herraa minun kanssani, ja korottakaamme ynnä hänen nimeänsä.

4Kuin minä Herraa etsin, kuuli hän minun rukoukseni, ja pelasti minun kaikista vavistuksistani.

5Jotka häntä katsovat, ne valaistaan: heidän kasvonsa ei tule häpiään.

6Kuin raadollinen huusi, kuuli Herra häntä, ja autti hänen kaikista tuskistansa.

7Herran enkeli piirittää niitä, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heitä.

8Maistakaat ja katsokaat, kuinka Herra on suloinen: autuas on se, joka häneen turvaa.

9Peljätkään Herraa kaikki hänen pyhänsä; sillä jotka häntä pelkäävät, ei niiltä mitään puutu.

10Nuorten jalopeurain pitää tarvitseman ja isooman; mutta jotka Herraa etsivät, ei heiltä mitään hyvää puutu.

11Tulkaat tänne, lapset, kuulkaat minua: Herran pelvon minä teille opetan.

12Kuka on, joka (hyvää) elämää pyytää? ja pitäis mielellänsä hyviä päiviä?

13Varjele kieles pahuudesta, ja huules vilppiä puhumasta.

14Lakkaa pahasta ja tee hyvää: etsi rauhaa ja noutele häntä.

15Herran silmät katsovat vanhurskaita, ja hänen korvansa heidän huutoansa.

16Mutta Herran kasvot ovat pahointekiöitä vastaan, hukuttamaan maasta heidän muistoansa.

17Kuin (vanhurskaat) huutavat, niin Herra kuulee, ja pelastaa heitä kaikista heidän tuskistansa.

18Herra on juuri läsnä niitä, joilla on murheellinen sydän, ja auttaa niitä, joilla on surkia mieli.

19Vanhurskaalle tapahtuu paljo pahaa; mutta Herra hänen niistä kaikista päästää.

20Hän kätkee kaikki hänen luunsa, ettei yhtäkään niistä murreta.

21Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne hukutetaan.

22Herra lunastaa palveliansa sielut; ja kaikki, jotka häneen toivovat, ei pidä hukkuman.