1Ja Jesus meni ulos ja läksi pois templistä, ja hänen opetuslapsensa tulivat osoittamaan hänelle templin rakennuksia. 2Niin sanoi Jesus heille: ettekö te kaikkia näitä näe? Totisesti sanon minä teille: ei pidä tässä jätettämän kiveä kiven päälle, joka ei maahan jaoteta.

3Mutta kuin hän istui Öljymäellä, menivät opetuslapset hänen tykönsä erinänsä ja sanoivat: sano meille: koska tämä tapahtuu, ja mikä sinun tulemises ja maailman lopun merkki ollee?

4Ja Jesus vastasi ja sanoi heille: katsokaat, ettei kenkään teitä viettele. 5Sillä monta tulevat minun nimeeni, sanoen: minä olen Kristus! ja viettelevät monta. 6Niin te saatte kuulla sotia ja sanomia sodista. Katsokaat, ettette peljästy; sillä kaikki nämät pitää tapahtuman, mutta ei vielä ole loppu. 7Sillä kansan pitää kansaa vastaan nouseman ja valtakunnan valtakuntaa vastaan, ja tulee ruttotauti ja nälkä ja maanjäristys moneen paikkaan. 8Mutta kaikki nämät ovat murhetten alku.

9Silloin he ylönantavat teitä vaivaan ja tappavat teidät, ja te tulette vihattavaksi kaikilta pakanoilta minun nimeni tähden. 10Ja silloin monta pahenevat, ja keskenänsä pettävät toinen toisensa, ja vihaavat toinen toistansa keskenänsä. 11Ja monta väärää prophetaa nousevat ja viettelevät monta. 12Ja että vääryys saa vallan, niin rakkaus monessa kylmenee. 13Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se tulee autuaaksi. 14Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, kaikille pakanoille todistukseksi; ja silloin tulee loppu.

15Kuin te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta sanottu on Daniel prophetan kautta, seisovan pyhässä siassa; (joka tämän lukee, hän ymmärtäköön!) 16Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille. 17Ja joka katon päällä on, älköön astuko alas ottamaan jotakin huoneestansa. 18Ja joka pellolla on, älköön palatko vaatteitansa ottamaan. 19Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! 20Mutta rukoilkaat, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sabbatina; 21Sillä silloin pitää suuren vaivan oleman, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta niin tähän asti, ei myös tule. 22Ja ellei ne päivät olisi lyhennetyt, niin ei yksikään liha tulisi autuaaksi; mutta valittuin tähden pitää ne päivät lyhennettämän. 23Silloin jos joku teille sanois: katso, tässä on Kristus taikka siellä! älkäät uskoko. 24Sillä väärät Kristukset ja väärät prophetat nousevat, ja tekevät suuria ihmeitä ja merkkejä: niin että myös, jos taitais tapahtua, valitutkin eksytettäisiin. 25Katso, minä olen teille sen ennen sanonut. 26Jos he siis teille sanovat: katso, hän on korvessa! niin älkäät menkö ulos; katso, hän on kammiossa! älkäät uskoko. 27Sillä niinkuin pitkäisen tuli leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on myös Ihmisen Pojan tulemus. 28Sillä kussa raato on, siihen kotkat kokoontuvat.

29Mutta kohta sen ajan vaivan jälkeen aurinko pimenee, ja kuu ei anna valoansa, ja tähden putoavat taivaasta, ja taivaan voimat pitää liikutettaman. 30Ja silloin näkyy Ihmisen Pojan merkki taivaassa, ja silloin kaikki sukukunnat maassa parkuvat ja saavat nähdä Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvissä suurella voimalla ja kunnialla. 31Ja hän lähettää enkelinsä suurella basunan äänellä, ja he kokoovat hänen valittunsa neljästä tuulesta, yhdestä taivasten äärestä niin toiseen.

32Mutta oppikaat fikunapuusta vertaus: kuin sen oksa on tuores ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte suven läsnä olevan: 33Niin myös te, kuin te näette nämät kaikki, tietäkäät, että se on läsnä, oven edessä. 34Totisesti sanon minä teille: ei suinkaan tämän sukukunnan pidä hukkuman ennen kuin kaikki nämät tapahtuvat. 35Taivas ja maa pitää hukkuman, mutta minun sanani ei pidä suinkaan hukkaantuman.

36Vaan siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kenkään, ei taivaan enkelitkään, vaan minun Isäni yksinänsä. 37Mutta niinkuin Noan ajat olivat, niin pitää myös Ihmisen Pojan tulemus oleman. 38Sillä niinkuin he niinä päivinä vedenpaisumisen edellä olivat, söivät ja joivat, naivat ja huolivat, hamaan siihen päivään asti, jona Noa arkkiin sisälle meni, 39Ja ei tietäneet ennen kuin vedenpaisumus tuli, ja otti pois kaikki: niin pitää myös Ihmisen Pojan tulemus oleman. 40Silloin on kaksi kedolla: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään. 41Kaksi jauhavat myllyssä: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.

42Valvokaat siis; sillä ette tiedä, millä hetkellä teidän Herranne on tuleva. 43Mutta se tietäkäät: jos perheenisäntä tietäis, millä hetkellä varas on tuleva, kaiketi hän valvois, eikä sallisi kaivaa huonettansa. 44Sentähden olkaat te myös valmiit; sillä millä hetkellä ette luulekaan, tulee Ihmisen Poika.

45Kuka siis on uskollinen ja toimellinen palvelia, jonka Herra pani perheensä päälle, antamaan heille ruokaa ajallansa? 46Autuas on se palvelia, jonka Herra löytää niin tehneeksi, kuin hän tulee. 47Totisesti sanon minä teille: hän panee hänen kaiken hyvyytensä päälle. 48Mutta jos paha palvelia sanoo sydämessänsä: minun Herrani viipyy tulemasta; 49Ja rupee pieksämään leipäveljiänsä, niin myös syömään ja juomaan juomarien kanssa: 50Niin sen palvelian Herra tulee sinä päivänä, jona ei hän luulekaan, ja sillä hetkellä, jolla ei hän tiedä. 51Ja hän eroittaa hänen, ja antaa hänelle osan ulkokullattuin kanssa: siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.