1(H39:4) Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja? 2(H39:5) Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat? 3(H39:6) Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan. 4(H39:7) Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja. 5(H39:8) Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet, 6(H39:9) sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi? 7(H39:10) Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule; 8(H39:11) se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa. 9(H39:12) Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen? 10(H39:13) Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten? 11(H39:14) Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät? 12(H39:15) Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi? 13(H39:16) Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys? 14(H39:17) Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi. 15(H39:18) Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki. 16(H39:19) Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää. 17(H39:20) Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi. 18(H39:21) Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle. 19(H39:22) Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla? 20(H39:23) Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä. 21(H39:24) Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan. 22(H39:25) Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä. 23(H39:26) Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi. 24(H39:27) Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa. 25(H39:28) Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon. 26(H39:29) Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää? 27(H39:30) Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen? 28(H39:31) Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan. 29(H39:32) Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät. 30(H39:33) Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."