2Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.

3Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.

4Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.

5Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.

6Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.

7Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.

8Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.

9Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.

10Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.

11Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.

12Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.

13Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.

14Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.

15Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.

16Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.

17Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.

18Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.

19Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.

20Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.

21Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.

22Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.

23Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.

24Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.

25Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.

26Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.

27Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;

28Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,

29Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,

30Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.

31Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.

32Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.

33Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,

34Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,

35Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,

36Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.

37Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?

38Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?

39Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.

40Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.

41Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.

42Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.

43Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.

44Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.

45Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.

46Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.

47Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.

48Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.

49Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,

50Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.

51Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.

52Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.

53He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.

54Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.

55Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;

56Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.

57Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.

58Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.

59Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.

60Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.

61Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,

62Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.

63Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.

64Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.

65Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.

66Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.