2Veisatkaat hänelle, soittakaat hänelle, puhukaat kaikista hänen ihmeistänsä.

3Ylistäkäät hänen pyhää nimeänsä: niiden sydän iloitkaan, jotka etsivät Herraa!

4Kysykäät Herraa ja hänen voimaansa, etsikäät alati hänen kasvojansa!

5Muistakaat hänen ihmeellisiä töitänsä, jotka hän tehnyt on, hänen ihmeitänsä ja hänen sanojansa.

6Te Abrahamin hänen palveliansa siemen, te Jakobin hänen valittunsa lapset.

7Hänpä on Herra meidän Jumalamme: hän tuomitsee kaikessa maailmassa.

8Hän muistaa liittonsa ijankaikkisesti, sanansa, jonka hän on käskenyt tuhannelle sukukunnalle,

9Jonka hän teki Abrahamin kanssa, ja valansa Isaakin kanssa.

10Ja pani sen Jakobille säädyksi ja Israelille ijankaikkiseksi liitoksi,

11Ja sanoi: sinulle minä annan Kanaanin maan, teidän perimisenne arvan.

12Koska heitä vähä ja harvat olivat, ja he olivat muukalaiset siinä,

13Ja vaelsivat kansasta kansaan ja valtakunnasta toiseen kansaan:

14Ei hän sallinut yhdenkään ihmisen heitä vahingoittaa, vaan rankaisi kuninkaat heidän tähtensä.

15Älkäät ruvetko minun voideltuihini, ja älkäät tehkö pahaa minun prophetailleni.

16Ja hän kutsui nälän maan päälle, ja vei kaiken leivän varan pois.

17Hän lähetti miehen heidän eteensä: Joseph myytiin orjaksi.

18He ahdistivat hänen jalkansa jalkapuuhun: hänen ruumiinsa täytyi raudoissa maata,

19Siihenasti että hänen sanansa tuli, ja Herran puhe koetteli hänen.

20Niin lähetti kuningas ja päästi hänen: kansain päämies laski hänen vallallensa,

21Ja asetti hänen huoneensa herraksi, ja kaiken tavaransa haltiaksi,

22Opettamaan päämiehiänsä oman tahtonsa jälkeen, ja vanhimmille viisautta.

23Ja Israel meni Egyptiin, ja Jakob tuli muukalaiseksi Hamin maalle.

24Ja hän antoi kansansa sangen suuresti kasvaa, ja teki heitä väkevämmäksi kuin heidän vihollisensa.

25Hän käänsi heidän sydämensä vihaamaan hänen kansaansa, ja hänen palvelioitansa viekkaudella painamaan alas.

26Hän lähetti palveliansa Moseksen, ja Aaronin, jonka hän valitsi.

27Ne tekivät hänen merkkinsä heidän seassansa, ja hänen ihmeensä Hamin maalla.

28Hän antoi pimeyden tulla, ja sen pimeytti; ja ei olleet he hänen sanoillensa kuulemattomat.

29Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heidän kalansa.

30Heidän maansa kuohutti sammakoita, heidän kuningastensa kammioissa.

31Hän sanoi, niin turilaat ja täit tulivat heidän maansa ääriin.

32Hän antoi rakeet heille sateeksi, tulen liekit heidän maallensa,

33Ja löi heidän viinapuunsa ja fikunapuunsa, ja särki puut heidän maansa äärissä.

34Hän sanoi, niin tulivat epälukuiset paarmat ja vapsaiset,

35Ja ne söivät kaiken ruohon heidän maaltansa, ja ne söivät heidän maansa hedelmän.

36Ja hän löi kaikki esikoiset heidän maallansa, ensimäiset kaikesta heidän voimastansa,

37Ja vei heitä hopialla ja kullalla ulos: ja ei ollut heidän sukukunnissansa yksikään sairas.

38Egypti iloitsi heidän lähtemisestänsä; sillä heidän pelkonsa oli tullut heidän päällensä.

39Hän levitti pilven verhoksi ja tulen yötä valistamaan.

40He anoivat, niin antoi hän metsäkanat tulla, ja ravitsi heitä taivaan leivällä.

41Hän avasi kallion, niin vesi vuoti, ja virrat juoksivat kuivaa myöten.

42Sillä hän muisti pyhän sanansa, jonka hän palveliallensa Abrahamille puhunut oli,

43Ja vei kansansa ilolla ulos, ja valittunsa riemulla,

44Ja antoi heille pakanain maan, niin että he kansain hyvyydet omistivat heillensä.

45Että he pitäisivät hänen säätynsä, ja hänen lakinsa kätkisivät, Halleluja!